Tietoa menetelmästä
Ajatusrinki on elämänuteliaiden ihmisten kohtaamispaikka ja keskustelupiiri. Ajatusringissa käytetään taide-elämyksiä keskustelun avauksena, joten kyseessä on taidelähtöinen filosofointi. Taide määritellään Ajatusringissä laajasti joksikin sellaiseksi asiaksi, jolla tekijä on pyrkinyt ilmaisemaan itseään. Taide-elämyksenä voi toimia esimerkiksi tarina, runo, musiikkikappale, performanssi, maalaus, video tai jokin esine. Ohjaajana esittelen jokaisella kerralla teoksen, jonka pohjalta tuen osallistujia heitä kiinnostavan keskusteluaiheen löytämisessä.
Ajatusringissä tutkaillaan erilaisia näkökulmia, jotka voivat liittyä vaikkapa maailmaan, ihmisyyteen, todellisuuteen, aikaan, rakkauteen, moraaliin, ikääntymiseen tai vallankäyttöön. Keskusteltavat teemat muodostuvat aina yksilöllisesti osallistujien iän ja kiinnostuksen mukaan. Ajatusrinki auttaa selkiyttämään kunkin osallistujan omia näkemyksiä ja antaa tarvittaessa rohkeutta ilmaista niitä toisille.
”P4C:ssä yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla luovuus, läsnäolo, toisten ajatusten kunnioittaminen ja vuorovaikutteinen oppiminen.”
Ajatusrinki pohjautuu P4C-metodiin
P4C on lyhenne englanninkielisestä ilmauksesta Filosofiaa lapsille. Ohjelma on kuitenkin laajentunut eri ikäisten käyttöön, joten nykyisin puhutaan myös yhteisöille suunnatusta filosofiasta. (P4C=Philosophy for Children tai PwC =Philosophy with Communities).
P4C-metodia käytetään koulujen lisäksi muun muassa kansalaisjärjestöjen ihmisoikeustyössä, vankiloissa, vanhainkodeissa ja pubeissa. Filosofiaryhmien kautta ihmisille avautuu uudenlainen mahdollisuus keskustella yhdessä ja jakaa ajatuksiaan heitä itseään kiinnostavista kysymyksistä.
P4C-ohjelman siemen istutettiin 1960-luvun lopulla, kun filosofiaa Columbian yliopistossa opettanut Matthew Lipman halusi kehittää opiskelijoiden sekä opettajien ajattelu- ja keskustelutaitoja. Kollegansa Ann Margaret Sharpin kanssa he kehittivät myöhemmin Montclairin osavaltionyliopistossa P4C-ohjelman ja filosofisen opetussuunnitelman.
Lontoossa metodia sovelletaan menestyksekkäästi muun muassa koulussa, jossa monet oppilaat tulevat erityisen haavoittuvista taustoista. P4C auttaa lapsia löytämään oman äänensä ja parantaa vuorovaikutustaitoja. Lasten oppimistulokset ovat Gallions Primary Schoolissa oppilaiden lähtötasoon suhteutettuna seitsemänneksi parhaita koko Britanniassa ja lasten vähiset nahinat vähenivät huomattavasti metodin käyttöönoton jälkeen. Lue artikkelini, jossa kuvailen P4C-filosofointimetodia ja taiteilijoille suunnattua ohjaajakoulutusta, jonka innoittamana Ajatusrinki syntyi. Juttu julkaistiin filosofisessa aikakauslehdessä Niin&Näin 3/2014.
- 11-vuotiaat lapset Gallions Primary Schoolissa v. 2014 muodostivat erilaisia kysymyksiä maalaamani kuvituskuvan pohjalta ja valitsivat keskustelunaiheekseen kahden oppilaan muotoileman kysymyksen: Merkitseekö erilläänolo yksinäisyyttä vai vapautta?
Lukuvinkkejä P4C:stä kiinnostuneille:
- Filo – Filosofiaa lapsille, nuorille ja yhteisöille ry:n kotisivu (Suomessa toimiva filosofointiin keskittyvä yhdistys)
- SAPERE Handbook to accompany the Level 1 Course, 2012, Fairprint
- Filosofiaa lapsille ja nuorille (toim. Maughn Gregory, suom. Jarkko S. Tuusvuori), Niin&Näin, Tampere 2010
- Filosofia.fi-verkkosivun linkkilista lasten ja nuorten filosofointiin liittyen