Hyvän varassa lepäävä todellisuus

Elise Liikala | julkaistu: 27.5.2020

Koronakevät on aiheuttanut muutoksia enemmän tai vähemmän jokaisen suomalaisen arjessa. Rajoja on suljettu, mutta virus ei ihmisten piirtämistä rajoista piittaa. Koronan vaikutukset ulottuvat nyt suureen osaan maapallon väestöstä ja sen heijastusvaikutuksista tulevaisuudessa emme vielä tiedä juuri mitään.

Spekulaatioita ja tulevaisuudenennusteita on mahdollista tehdä, mutta mahdollisuudet arvioida ja ennakoida elämää ja olosuhteita eivät todellisuudessa ulotu juurikaan tätä hetkeä pidemmälle. Tulevaisuus on ja ei ole meidän käsissämme.

Voimme tehdä parhaamme tässä hetkessä, mutta emme voi hallita tapahtumien kulkua. Voimme suuntautua ajattelussamme ja teoissamme sellaisia valintoja kohti, joiden uskomme olevan hyviä, mutta emme koskaan voi varmasti tietää, mitä seurauksia oletetusti hyvistäkään valinnoistamme koituu.

Tulevaisuutta voi pyrkiä kuitenkin rakentamaan toivon näkökulmasta siitäkin huolimatta, että tulevaisuus sisältää väistämättä jatkossakin ikäviä yllätyksiä ja kärsimystä.

Kärsimys hyvyyden keskellä

Kärsimys on erottamaton osa kokemustamme. Kärsimyksen kokemus kuuluu siis väistämättä ihmisenä olemiseen. Suremme, kun joudumme luopumaan meille tärkeistä asioista, ihmisistä, lemmikeistä, haaveista tai terveydestä. Suremme, kun kohtaamme julmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, vaikka todennäköisesti löydämme myös itsemme usein syyllisen paikalta.

Kärsimyksen ja surun läpi katsomme asioita, joita pidämme kaikista merkittävimpinä, rakastettavimpina ja tärkeimpinä. Kärsimys ja suru eivät ole mielestäni itsessään arvokkaita, mutta siitä huolimatta ajattelen, että niiden valossa saatamme joskus nähdä selkeämmin.

Vaikka maailmassa (ja itsessämmekin) on paljon sellaista hyvyydelle vastakkaista, jota voi olla vaikea ymmärtää, lepää todellisuus mielestäni hyvän varassa. Pelon, kivun ja kaipauksen hetkellä hyvä voi tuntua pakenevan. Silloinkin hyvää ja hyvyyttä kuitenkin on. Kärsimyksen todellinen määrä maailmassa ja tavallisesti myös yksilön elämänpiirissä on nimittäin suhteessa paljon pienempi siihen nähden, mikä on hyvää, miellyttävää ja kaunista.*

Hyvää voidaan lisätä

Ihmisinä meillä on mahdollisuus välittää hyvää eteenpäin ainakin silloin, kun omat voimavaramme sen sallivat. Vaikka emme voi useinkaan taata teoillamme olevan kovin kauaskantoisia vaikutuksia, voimme vaikuttaa juuri nyt itsemme ja muiden hyväksi. Emme siis voi olla varmoja, mutta voimme pyrkiä olemaan hyviä. Voimme soittaa yksinäiselle tuttavalle, voimme lähettää kukkia, voimme lahjoittaa rahaa kohteeseen, jonka uskomme olevan hyvällä asialla, voimme sallia itsellemme lepoa, jos olemme sen tarpeessa tai voimme huomata pienimmätkin ja perustaa takapihallemme pörriäishotellin.

Meillä kaikilla on aina lopulta vain tämä hetki, rakkaus hyvänä pitämäämme kohtaan ja toivo, jonka varassa voimme toimia. Voimme toimia sen eteen, että hyvä lisääntyy. Ainakin hetkittäin. Ja kuten sanottu, tämä hetki on ainut, joka meillä on.

Pohdittavaksi:

Mikä on hyvää?
Mikä on pahaa?
Mikä ero on hyvällä ja hyvyydellä?
Voiko hyvä sisältää pahaa?
Miten voin itse lisätä hyvää maailmassa?

Haluatko pohtia yhdessä muiden kanssa tai nettiryhmässä etänä?

Ajatusringin livetapaamiset ovat toistaiseksi peruttu, mutta nettiryhmiä on suunnitteilla. Tutustu ajankohtaisiin tapahtumiin ja ryhmiin Tapahtumakalenterista. Löydät aina ajankohtaista tietoa tapahtumista lisäksi Ajatusringin Facebook-sivulta. Voit tutustua Facebookissa aikaisempien keskustelun tiivistelmiin ja osallistua keskusteluun. Tervetuloa mukaan Ajatusrinkiin!

*Tässä tekstissä käsittelen normaaliolosuhteita. Esimerkiksi masennus tai heikko mielenterveys voi vaikuttaa siten, ettei ihminen kykene näkemään hyvää, tunnistamaan hyvyyttä, tai tietyt hyvät eivät kompensoi jotakin tiettyä kaipuuta, kipua tai kärsimyksen kokemusta. On myös mahdollista, että ihmiseltä riistetään pääsy hyvän äärelle (kansanmurhat, keskitysleirit jne.). Tällöin kyseessä on ihmisoikeusrikkomus. Ihmisen sairaus ja fyysinen kipu voivat myös joskus aiheuttaa sietämätöntä tuskaa. Se, että korostan hyvän olemassaoloa maailmassa ja normaaliolosuhteissa ei tarkoita, että väheksyn kärsimyksen todellisuutta ja ihmisen kokemusta kärsimyksestään.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *