Ajatuksia kadonneen uteliaisuuden metsästäjille & 8 vinkkiä uteliaisuuden herättelyyn

Elise Liikala | julkaistu: 26.7.2020

Olen aina ollut tavattoman utelias. Lapsuudessa ajauduin toisinaan ongelmiin koulussa, koska kysyin opettajilta niin paljon kysymyksiä, että sitä pidettiin kiusantekona. Olen ollut kiinnostunut eri tieteenaloista ja pyrkinyt ottamaan selvää erilaisista asioista. Aikuisena olen kuitenkin tajunnut ajan, omien kykyjeni ja ylipäätään vastaustensaamisen rajallisuuden.

Ennen kaikkea olen halunnut ymmärtää elämää, ihmisyyttä ja kuolemaakin. Sellaisia asioita, joihin filosofit ja teologit ovat etsineet vastauksia tuhansien vuosien ajan. Olen kiinnostunut ihmisten parissa toimimisesta ja yhteyden rakentamisesta. Tästä syystä Ajatusrinki on tärkeä paitsi monille sen osallistujille, myös itselleni.

Joinakin hetkinä etsiminen, eläminen monin tavoin epätietoisuudessa ja ”ihmisen osan” sietäminen on ollut todella turhauttavaa. Joinakin aikoina uteliaisuuteni on vaipunut uneen.

Elämä ilman uteliaisuutta on kuitenkin vaillinaista elämää. Onneksi uteliaisuuden voi onnistua herättämään. Ja kuten melkein missä tahansa muussakin asiassa, siinäkin me ihmiset tarvitsemme yleensä toistemme apua.

Kuva: Kaikki lapset ovat uteliaita, mutta kaikki aikuiset eivät.

Uteliaisuudesta, halusta ja elämänilosta

Kaikki lapset ovat yleensä uteliaita. He ovat kiinnostuneita maailmasta, elämästä ja asioiden tutkimisesta. Aikuisuudessa uteliaisuudelle ei ehkä jää arjessa aikaa eikä uteliaisuuden arvosta useinkaan puhuta.

Väitän, että uteliaisuus on kuitenkin hyvinvoinnin ehto, vaikka uteliaisuus joskus sekoitetaankin tungettelevuuteen ja tirkistelytyyppiseen tiedonhaluun, jossa toisen ihmisen yksityisyyden kunnioittaminen ja vapaaehtoisuuteen perustuva kokemusten jakaminen unohtuvat.

Uteliaisuus ja ilo liittyvät toisiinsa. Uteliaisuus on kuin kehossa kihelmöivä kutsu kohti jotakin uutta, arvaamatonta ja ihmeellistä.

Jos uteliaisuus katoaa, katoaa joskus myös ilo ja mahdollisuus oppia uutta. Jos mikään ei herätä ihmisen uteliaisuutta, se voi olla merkki mieleen liittyvästä kuormituksista tai muista elämäntilanteen ongelmista.

Uteliaisuus moottorina

Uteliaisuus saa liikkeelle. Siinä se muistuttaa halua. Jos haluamme jotakin ja uskomme mahdollisuuksiimme saavuttaa sen, teemme (yleensä) jotakin, jotta halumme toteutuisi. Ilman syvää halua (tai tahtoa) ja uskoa halumme saavuttamisen mahdollisuuteen saatamme tyytyä vain unelmoimaan. Saatamme myös luopua halujemme kohteiden unelmoinnista silloin, kun saavuttamattomat tavoitteet tekevät kipeää.

Elämä ilman uteliaisuutta, unelmia ja halua voi tuntua tyhjältä.

Uteliaisuus erottuu halusta mielestäni ainakin siinä, että halun päämäärä on uteliaisuutta lukkiutuneempi. Uteliaisuus voi joskus muuttua haluksi. Tällöin kiinnostuksenkohteesta tulee päämäärä tai tavoite. Eli kun koemme halua, haluamme jotakin tiettyä kohdetta tai päämäärää.

Uteliaisuus voi vaihtaa halua helpommin kohdettaan. Uteliaisuus on pikemminkin mielentila ja asenne – olemassaolon tapa.

Uteliaisuus on avoimuutta katsella ja kuunnella. Uteliaisuus on siis etsivää tutkailua, kun taas halu on jo asettanut päämäärän ja suunnan valmiiksi. Luopuminen jostakin tiettyyn kohteeseen lukkiutuneesta halusta voi edistää hyvinvointia, mutta uteliaisuudesta ei tulisi luopua.

Uteliaisuuden ja halun suhdetta voi verrata myös leikkiin ja työhön. Leikki (uteliaisuus) elää ja muuntuu hetkessä. Työssä (halussa) taas on selkeämpi tavoite ja aikataulu.

Uteliaisuuden avulla maailmassa olevat mahdollisuudet ja halun sekä tahdon piiriin kuuluvat asiat tulevat huomatuiksi. Uteliaisuus on ensikipinä, jolla roihu sytytetään. Tulen ylläpitäminen ”tuulessa ja tuiskussa” vaatii kuitenkin jo työtä eli halua ja tahtoa. Asetetun tavoitteen saavuttaminen vaatii sitoutumista.

Uteliaisuus on sikäli ”turvallista”, että uteliaisuuteen ei voi pettyä. Saavuttamattomaan haluun sen sijaan voi. Uteliaisuuden ylläpitäminen tukee elämän mielekkyyden kokemusta tekemällä elämästä kiinnostavaa. Uteliaisuus on positiivista etsintää.

Jos uteliaisuutesi on kadoksissa, voit kokeilla seuraavia asioita:

8 ehdotusta uteliaisuuden ruokkimiseksi

  1. Lapset ovat uteliaisuuden mestareita. Oman uteliaisuutensa kadottanut tai elämän ihmettelyn lopettanut aikuinen saattaa saada kiinni omasta ihmettelykyvystään lasten seurassa (Jos omia lapsia ei ole, voit ”lainata” esimerkiksi sukulaisten tai kavereiden lapsia).  
  2. Uteliaisuuttaan voi herätellä myös menemällä johonkin museoon, jossa on esillä esimerkiksi luonnontieteellisiä näytteitä, teknisiä keksintöjä, arkeologisia löydöksiä tai taidetta.
  3. Kirjasto on täynnä kirjoja, joiden kautta voi tutustua erilaisiin kulttuureihin, elämäntarinoihin, taiteisiin tai kieliin. Jos et tiedä, millaisen kirjan lainaisit, voit kysyä vinkkiä henkilökunnalta.
  4. Työväenopistot tarjoavat edullisia kursseja, joissa voit kokeilla jotakin uutta harrastusta ja tutustua uusiin ihmisiin.
  5. Erilaiset maailmankatsomukselliset yhteisöt, kirkot ja seurakunnat tarjoavat omia näkökulmiaan uskonnonfilosofisista kysymyksistä kiinnostuneille. (Kirjallisuuden kautta voit tutustua lukuisiin näkemyksiin yhdellä kertaa.)
  6. Myös lemmikki voi avittaa uteliaisuutta etsivää: Jos sinulla on koira, voit esimerkiksi antaa koiran päättää seuraavan kävelyreittisi. Jos päädytte vieraaseen pihaan ja olet rohkea, voit kertoa kokeilustasi talon asukkaalle ja katsoa mitä siitä seuraa.
  7. Matkustaminen uusiin maisemiin voi herättää uusia ajatuksia ja uteliaisuutta. Ovatko kaikki ympäryskunnat sinulle jo tuttuja?
  8. Filosofointi yhdessä muiden kanssa tuo sinut väistämättä uteliaisuuden äärelle. Vaikka et olisi uteliaalla tuulella itse, olet uteliaisuuden ympäröimänä. Uteliaassa seurassa on vaikeaa säilyä tulematta itse edes hitusen uteliaaksi.

(Jos et ole parhaillaan lainkaan utelias, voi olla hankalaa tarttua ylläoleviin ehdotuksiin. Kokeileminen kun itsessäänkin vaatii hieman uteliaisuutta. Se, että luit tänne asti, osoittaa kuitenkin, että uteliaisuutesi on yhä jossain olemassa ja vahvistettavissa.)

Tervetuloa mukaan ihmettelemään yhdessä

Filosofiassa ja filosofointiryhmissä ollaan uteliaita ajattelun ja oivaltamisen mahdollisuuksista. Ajatusringissä ollaan esimerkiksi kiinnostuneita siitä, miten ajatukset vaikuttavat tunteisiimme, tekoihimme ja miten ajattelun vaikutukset näkyvät konkreettisesti maailmassa.

Filosofoidessa yhdessä muiden kanssa ei siis olla kiinnostuneita vain abstrakteista filosofisista kysymyksistä tai ajattelusta sinänsä, vaan toisista ihmisistä ja heidän tavastaan ajatella, ilmaista ja kokea. Kuuntelemalla toisia voimme oppia uusia tapoja nähdä ja kokea maailmaa. Uteliaisuus toisen ajatuksia ja elämää kohtaan on viisaudessa ja ihmisenä kasvamisen ehto.

Ajatusringissä ja Taidemietiskelyryhmissä on sinullekin paikka. Tervetuloa! (Seuraa alkavia ryhmiä Tapahtumakalenteri-sivulla.)

Tekstin kirjoittaja Elise Liikala on Ajatusrinki-toiminnan perustaja ja Ajatusrinki-ryhmien ohjaaja.

(Tässä lyhyessä tekstissä en analysoinut haluan ja tahdon käsitteitä tai niiden eroavuuksia. Aiheesta on keskusteltu joskus myös osallistujien toiveesta Ajatusringissä. Tiivistelmiä eri aiheista ja keskusteluista löydät Ajatusringin Facebook-sivulta.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *