Kuka meistä on hullu – ja kukapa ei?

Elise Liikala | julkaistu: 26.10.2020

Vastikään tapahtunut tietomurto Vastaamon potilastietoihin on äärimmäisen julma teko elämänsä luottamuksellisesti psykoterapeuteille avanneita ihmisiä kohtaan. Myötätuntoni on kaikkien uhrien puolella.

Asia koskettaa kymmeniä tuhansia itselleen apua hakeneita ihmisiä ja välillisesti vielä useampia. Rikoksen tehneen tahon yhtenä aseena on häpeäleima ja pelote siitä, että uhrit tai ne, joita heidän tarinansa koskee voisivat joutua julkisesti huonoon valoon.

Tässä tekstissä väitän, että häpeäleima mielenterveyteen liittyen on aiheeton. Rikoksen kohteena on kaiken lisäksi joukko ihmisiä, jotka ovat hakeneet apua. Heihin kohdistuva rikollinen teko on moraalisesti erittäin alhainen.

Mitä on hulluus ja mikä tekee ehjäksi?

Ajatusrinki-työpajassa Finfami ry:n järjestämillä Hullu Nuoruus 2.0 -nuorisotyön kehittämispäivillä keskusteltiin aikoinaan hulluudesta ja kysymyksestä: Mikä tekee ehjäksi?

Keskustelussa sanalla ”ehjä” viitattiin mielen eheyteen.

Osallistujat pohtivat ensinnäkin, kuka määrittelee sen, mikä on ehjä tai normaali.

Epänormaalia peilataan yleensä siihen, mitä pidetään kulloinkin tavallisena. Kansankielellä mielenterveysongelmista kärsivistä ihmisistä saatetaan joskus taitamattomasti tai tahallisen leimaavasti käyttää nimitystä hullu.

Hullu-tittelin saattaa myös saada ihminen, jonka päähänpistoja tai ideoita pidetään eriskummallisina tai utopistisina. Joihinkin ”hulluihin” saatetaan liittää myöhemmin myös ihailua, sillä ”hulluihin” ideoihin uskovat ja niiden eteen työskentelevät tunnustetaan joskus jälkikäteen neroiksi.

Tavallisuus tai epätavallisuus on aina ainakin jossain määrin kulttuuriin ja aikaan sidottu määritelmä – ei fakta. Tavallisuutta voidaan toisinaan arvottaa moraalisesti oikeaksi ja epätavallisuutta vääräksi, vaikka tällaiseen jaotteluun liittyy vahvaa yksinkertaistamista. Epätavallisuus tai erikoisuus sinänsä ei ole eikä sen tulisi olla moraalisesti tuomittavaa.

Ajatusringin keskustelussa vertauskuvana ihmisen mielelle käytettiin ehjää ja särkynyttä ruukkua. Jos määreenä olisi täysin säröttömyys, kysyttiin: ”Onko ihminen koskaan ehjä?”

Tähän vastattiin, että ihminen ei ole koskaan täysin ehjä, koska elämä jättää väistämättä jälkiä.

Faktaa mielenterveydestä

Selvää on, että sanaa hullu ei tulisi koskaan käyttää siten, että sillä pyritään leimaamaan mielenterveydellisten haasteiden kanssa kamppaileva ihminen tai joku sellainen, jonka olemus tai käytös ei vastaa totuttua. Vaikka kieli on näennäisen aineetonta, sitä voidaan käyttää väkivallan välineenä.

Sanaan ”hullu” kiteytyy joskus sellaisia kulttuurisia asenteita, joissa ilmenee ymmärtämättömyyttä, tuomitsevuutta, pahantahtoisuutta ja julmuutta.

Ihmisen neurologiset muutokset tai vammat voivat vaikuttaa mieleen ja käytökseen. Myös ihmisen elämänkokemuksilla on merkittävä vaikutus siihen, millaisia uskomusjärjestelmiä hänellä on ja miten hän toimii. Toisten ihmisten julmuus voi aiheuttaa traumoja ja mielenterveyden häiriöitä.

Mieli ry:n tilastojen mukaan vähintään joka viiden suomalainen kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriöitä ja joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Puolet mielenterveyden häiriöistä alkaa lapsuudessa eli ennen 15. ikävuotta ja 75% ennen 25. ikävuotta. Lapsuuden haitalliset kokemukset ovat merkittävin riskitekijä yleisimmässä mielenterveyshäiriössä eli masennuksessa. Noin 60% lapsista, jotka kasvavat kodissa, jossa on masentunut vanhempi, sairastuvat masennukseen tai johonkin muuhun mielenterveyden häiriöön ennen kuin täyttävät 25 vuotta.

Lähes kaikilla ihmisillä on elämänsä aikana mielenterveyden ongelmia, kuten unettomuutta, pitkittynyttä stressiä tai ahdistusta. Joka toinen kärsii mielenterveyden häiriöstä jossain vaiheessa elämäänsä. Vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa. Heikko mielenterveyspalveluiden saatavuus luo eriarvoisuutta ja aiheuttaa ongelmien siirtymistä sukupolvelta toiselle.

Yhteisön voima

Terveyttä ja hyvinvointia uhkaavissa kriisitilanteissa on yleensä hyvä kääntyä ammattiavun puoleen. (Rikosuhripäivystys, Mieli ry, sairaalat ja psykiatrian poliklinikat.) Tietomurtotilanteessa luottamus ammattiapuun voi kuitenkin joillakuilla nyt hetkittäin horjua. Ystävän tuki voi olla ensisijaisen tärkeää.

Ajatusringissä todettiin aikoinaan, että ihminen ei ole koskaan irrallaan muista. ”Myös muut tekevät ihmistä ehjäksi.” Ihminen ovi kuitenkin kokea olevansa yksin. Ympäröivällä ryhmällä on merkitystä ja nyt olisikin aika kysyä kaverilta, mitä kuuluu.

Toipuminen voi viedä aikaa, mutta se on mahdollista.

Ajatusringin osallistujat pohtivat, että jos siitä ”ruukusta”, joita olemme puuttuu paloja tai ne ovat murentuneet hiekaksi, voi joskus uusi pala onneksi kasvaa tilalle.

Voimme ihmisinä myös seistä rinnakkain ikään kuin ruukku ruukkua vasten, jolloin voimme tukkia/täyttää toisessa olevan aukonpaikan.

Toipumista ja toimintakykyä edistävinä tekijöinä nähtiin yhteys itseen ja muihin. Ei jätetä uhreja yksin.

Tietovuodon uhreille on avattu oma infosivusto, josta saa ohjeita ja tietoa auttavista tahoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *