Omistautumisesta ja rakkaudesta

Omistautumisen kohde on kuin tähti…

Muutama viikko sitten Ajatusringissä puhuttiin elämän merkityksestä. Seuraavalla tapaamiskerralla ryhmä keskusteli inspiraatiosta. Elämän merkitykseen liittyvä ryhmäkeskustelu löytyy tiivistettynä Ajatusringin Facebook-sivulta ja inspiraatiokeskustelunkin postaan sinne luettavaksi piakkoin. Itse olen lähipäivinä pohtinut omistautumista, jolla näen yhteyden sekä elämän merkitykseen että inspiraatioon.

Omistautuminen ilmentää mielestäni sitä, että ihminen on löytänyt jotakin sellaista elämänpiiristään, johon hän haluaa vapaasti sitoutua. Omistautumisen tunnusmerkki on sitoutumisen kohteen kokeminen merkitykselliseksi.

Omistautunut ihminen on inspiroitunut asiastaan tai kohteestaan. Omistautumiseen liittyy kiintymys, jopa rakkautta silloinkin, kun asia jolle on omistautunut, tuottaa päänvaivaa, surua tai huolta.

Ihminen voi olla omistautunut monenlaisille asioille. Omistautumisen kohde voi olla esimerkiksi joku ihminen, yhteisö tai aate. Se voi olla itsensä kehittämistä jossakin tietyssä taidossa, kuten soittamisessa, tai se voi olla jokin päämäärä, kuten vaikkapa sellaisen keksinnön tekeminen, joka ratkaisee mikromuovien takaisinkeruun maailman valtameristä tai jonkin sellaisen palvelun tarjoaminen, joka tuottaa hyvinvointia. Omistautuminen on syvää kiintymystä tai rakkautta, joka muuttuu teoiksi päivästä toiseen. Se on pitkäkestoista ja jatkuvaa.

Omistautunut ihminen ei ole suorittaja, joka tekee jotakin, koska laskelmoi suorituksensa esimerkiksi taloudellisesti kannattavaksi. On toki paljon asioita, joille voi olla omistautunut ja jotka tuottavat myös rahaa. Usein ihmiset, jotka omistautuvat jollekin asialle saavuttavatkin taloudellista menestystä.

Moni meistä voi olla erinomainen työntekijä ja sitoutunut tehtäväänsä – ihminen, johon sekä työnantaja että palvelunsaajat ovat erittäin tyytyväisiä. Sitoutuminen on kuitenkin mielestäni eri asia kuin omistautuminen. Omistautunut ihminen on paitsi sitoutunut, ennen kaikkea inspiroitunut siitä, mitä hän tekee tai kenelle hän tekonsa kohdistaa. Hän on motivoitunut ja usein myös innostunut.

Uskon, että omistautumisen kohde on hieman kuin ensirakkaus. Emme valitse tietoisesti sen kohdetta. Tiedämme vain, kun rakkaus iskee. (Voi toki olla, että joidenkin kohdalla rakkaus syttyy hitaasti ja huomaamatta). Omistautumisen kohdetta, kuten rakkauttakaan ei ole aina helppo löytää. Se, että on aktiivinen toimija maailmassa, eli se että tapaa uusia ihmisiä ja kokeilee erilaisia asioita, voi kuitenkin edesauttaa ”oman jutun” löytymistä. 

Omistautuminen muistuttaa omistaminen sanaa. Omistautumisen kohde onkin jotakin sellaista, jonka sydämemme omistaa ja jolle se sykkii. Samaan aikaan se on jotakin, jolle haluamme antaa itsemme. Omistautumiseen sisältyy siis kaksi puolta: omistaminen ja antaminen.

Omistautumisen kohde on kuin tähti, joka loistaa elämämme taivaalla ja jonka valossa näemme pimeässäkin suunnan kotiin.

Se sytyttää kokemuksen elämän merkityksellisyydestä.

Pohdittavaksi:
Oletko kokenut omistautumista? Missä tilanteessa?
Mikä on tällä hetkellä omistautumisen kohteesi? (jos sinulla on sellainen)
Miten joku, joka haluaisi, muttei koe omistautumista, voisi löytää omistautumiselleen kohteen?

Kuva: Matheus Bertelli / Pexels.